Teos, jonka luin on Eksyksissä runoa ja proosaa. Teoksessa on runoja ja novelleja eri henkilöiden kirjoittamia. Luin kirjasta kaikki runot ja jätin novellit vähemmälle lukemiselle. Runoja olivat kirjoittaneet Pauliina Isoaho, Laura Ketola, Jenna-Sisko Mäenpää, Seija Nevalainen, Minna Niemi, Liina-Maria Pekkala, Anna Taavitsainen ja Eeva-Maija Varis. Novelleja olivat kirjoittaneet Helena Hakkarainen, Laura Happo, Anna Isoniemi, Anni Lappela, Asta Manninen, Erika Massa, Anniina Nirhamo, Miro Nurmela, Sannukka Pekkala, Oona Piipponen, Matias Riikonen, Nitin Sood, Tuulia Suhonen, Marianne Suntio, Enni Vanhatapio, Pauliina Virtanen ja Aino Vuorio. Kaikki olivat kirjoittaneet runon tai runoja ja novellin tai novelleja.
Teoksen runoissa ei ollut sisällöltään mitään yhteistä. Kaikki runot olivat erilaisesti muotoiltu ja kaikissa ei ollut alku- ja loppusoitua. Runojen aiheita olivat rakkaus, mielenterveys, kadotetut päivät, sokeuden tuoma epävarmuus ja herääminen uuteen päivään.
Seija Nevalaisen kirjoittama runo Minne katosi oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Siinä mielestäni kerrottiin siitä kuinka voi menettää kasvaessaan, mitä oli pienempänä. Esimerkiksi ”Minne katosi entinen minuuteni, joka oli onnellinen ja säteili? Minne katosi se pieni tyttö, joka kaikille vaan aina hymyili?”
Toinen mielenkiintoinen runo oli Pauliina Isoahon kirjoittama nimetön runo. Siinä kerrotaan siitä, miten puhuja pitää siitä että käpertyy aamulla peiton alle päivää piiloon.”Tykkään laittaa herätyskellon pois päältä ennen kuin se ehtii soida ja kiertää peiton kuopaksi, kiivetä sisään ja eksyä ihan hetkeksi hiljaiseen aamuun.”
Kolmas mielenkiintoinen runo oli Eeva-Maija Variksen runo Eksyminen.”Minulta vietiin menneisyyteni, arvoni ja uskoni, sillä vain niin voi päästä perille, löytää etsimänsä” näin loppuu runo. Tämä kertoo mielestäni siitä, miten elämä voi muuttuakaan erilaiseksi hetkessä. Se mikä oli sinulle oli tärkeää, se voi olla sinulle enää mitätön asia, vaikka pystyisit tehdä sen.
Lukukokemukseni runokokoelmasta on todella hyvät. Ajattelin ensimmäiseksi kun katsoin kirjaa, että miten runoja voi lukea tämmöisenä kokoelmana, kun niitä on niin paljon. Se olikin mukavaa lukea, koska olen lukenut enemmän romaaneja kuin muita teoksia. Tämän jälkeen voi lukea myös jotain muita runokokoelmia. Haluaisin suositella muidenkin lukevan ainakin yhden runokokoelman.
Sanoja yhteensä 313.
Tekstisi on kielellisesti melko siisti, ja saat kerrottua kokoelmasta hyvin, vaikka runoissa ei olekaan yhteistä teemaa. On hienoa, että opiskelijat tarttuvat välillä runokokoelmiinkin!
VastaaPoista