Runokokoelman esittelyä

Teos, jonka luin on Eksyksissä runoa ja proosaa. Teoksessa on runoja ja novelleja eri henkilöiden kirjoittamia. Luin kirjasta kaikki runot ja jätin novellit vähemmälle lukemiselle. Runoja olivat kirjoittaneet Pauliina Isoaho, Laura Ketola, Jenna-Sisko Mäenpää, Seija Nevalainen, Minna Niemi, Liina-Maria Pekkala, Anna Taavitsainen ja Eeva-Maija Varis. Novelleja olivat kirjoittaneet Helena Hakkarainen, Laura Happo, Anna Isoniemi, Anni Lappela, Asta Manninen, Erika Massa, Anniina Nirhamo, Miro Nurmela, Sannukka Pekkala, Oona Piipponen, Matias Riikonen, Nitin Sood, Tuulia Suhonen, Marianne Suntio, Enni Vanhatapio, Pauliina Virtanen ja Aino Vuorio. Kaikki olivat kirjoittaneet runon tai runoja ja novellin tai novelleja.

Teoksen runoissa ei ollut sisällöltään mitään yhteistä. Kaikki runot olivat erilaisesti muotoiltu ja kaikissa ei ollut alku- ja loppusoitua. Runojen aiheita olivat rakkaus, mielenterveys, kadotetut päivät, sokeuden tuoma epävarmuus ja herääminen uuteen päivään.

Seija Nevalaisen kirjoittama runo Minne katosi oli mielestäni kaikkein mielenkiintoisin. Siinä mielestäni kerrottiin siitä kuinka voi menettää kasvaessaan, mitä oli pienempänä. Esimerkiksi ”Minne katosi entinen minuuteni, joka oli onnellinen ja säteili? Minne katosi se pieni tyttö, joka kaikille vaan aina hymyili?”

Toinen mielenkiintoinen runo oli Pauliina Isoahon kirjoittama nimetön runo. Siinä kerrotaan siitä, miten puhuja pitää siitä että käpertyy aamulla peiton alle päivää piiloon.”Tykkään laittaa herätyskellon pois päältä ennen kuin se ehtii soida ja kiertää peiton kuopaksi, kiivetä sisään ja eksyä ihan hetkeksi hiljaiseen aamuun.”

Kolmas mielenkiintoinen runo oli Eeva-Maija Variksen runo Eksyminen.”Minulta vietiin menneisyyteni, arvoni ja uskoni, sillä vain niin voi päästä perille, löytää etsimänsä” näin loppuu runo. Tämä kertoo mielestäni siitä, miten elämä voi muuttuakaan erilaiseksi hetkessä. Se mikä oli sinulle oli tärkeää, se voi olla sinulle enää mitätön asia, vaikka pystyisit tehdä sen.

Lukukokemukseni runokokoelmasta on todella hyvät. Ajattelin ensimmäiseksi kun katsoin kirjaa, että miten runoja voi lukea tämmöisenä kokoelmana, kun niitä on niin paljon. Se olikin mukavaa lukea, koska olen lukenut enemmän romaaneja kuin muita teoksia. Tämän jälkeen voi lukea myös jotain muita runokokoelmia. Haluaisin suositella muidenkin lukevan ainakin yhden runokokoelman. 

Sanoja yhteensä 313. 

Kirja arvostelu

Kirjan lukeminen kannattaa

Kirja jonka luin on Pako ratsutilalle. Kirjan on kirjoittanut Charles Mills. Kirja on julkaistu vuosi on 1991 ja Suomessa kirja on julkaistu 2003. Kirjan suomennos on tehty Tampereen yliopiston käännöstyön laitoksella, joka on toteutettu oppilastyönä.

Kirja kertoo 15-vuotiaasta pojasta, joka on elänyt koko ikänsä New Yorkin syrjäisillä kaduilla. Poika joutuu kirjan alun tapahtumien seurauksena poliisin epäilyksi kaupan ryöstöstä.

Kirjan aihe liittyy nykypäivän ongelmaan, joka on ollut ennenkin eikä varmasti ole paljon muuttunut. Juonesta en heti saanut kiinni, koska se hyppeli asioiden välillä, jotka tapahtuivat saman aikaisesti. Miljööt kerrottiin tarkkaan ja ne tuntuivat ihan oikean tuntuisilta. Henkilöitä kerrottiin myös hyvin. Niistä sai oikean mielikuvan minkälainen henkilö oikeasti voisi olla todellisuudessa.

Päätapahtumat sijoittuvat kirjassa tasaisesti. Esimerkiksi kun poika joutui ensimmäistä kertaa sairaalaan ja asianajaja kävi katsomassa poikaa, tilanne kuvattiin tarkkaan ja jotain yksityiskohtia kerrottiin myös. Kirja kirjoituskieli oli selkeää, että pystyi tekemään päässään mielikuvia tilanteissa joissa kerrottiin tarkemmin miltä esimerkiksi Montanan laaksot ja vuoristo näyttää.

Kirjan teema on toisesta välittäminen ja toiselle avun antaminen ja vastaanottaminen. Teoksessa toisesta välittäminen kertoo siitä, kuinka kaltoin kohdeltukin voi luottaa ja alkaa pikku hiljaa välittämään toisista ihmisistä. Avunottamisen kanssa voi kaltoin kohdellulla olla epävarmaa, koska hän on asunut ikänsä sellaisissa paikoissa jossa toiseen ei voi luottaa.

Kirjan tarina kokonaisuudessaan oli hyvä, koska henkilöiden tunteissa pystyi olemaan mukana kirjan alusta asti. Jossain kohdissa nauru valtasi mielen, koska kohdassa oli jotain niin huumorillista ja hauskaa.

Mielestäni kirja kannattaa lukea, koska se avaa uusia asioita ja laittaa miettimään asioita joita ei ole ennen saattanut miettiä tarkasti. Kirja tuo elämään myös uusia näkökulmia elämäänsä. 
(257 sanaa) 

Arvioita näytelmästä

Hevoshullu-näytelmä oli mielestäni todella hyvä. Näytelmän  aikana käsiteltiin monta eri aihetta, esimerkiksi mielenterveysongelmaa, rakkautta, yrittäjyyttä, perhe-elämää ja työelmää.                                                                                             -----------------------------------------------------------
Näytelmä herätti mielenkiintoa, kun äiti jutteli englantia puhuvalle hevoselle omista murheitaan ja huolistaan. Äiti puhui hevoselle ensimmäisenä ja siten vasta perheelleen.

Kirja

Kirjan, jonka luen on Charles Millssin Pako ratsutilalle. Kirja kertoo Joey Dugan nimisestä pojasta, jolla on piilotettavanaan kuolettava salaisuus. Alussa Joey joutuu auttamaan poliiseja autosta, joka on leimahtamaisillaam liekkeihin. Joey kuulee sairaalassa, ettämiten pooliseille kävi, kun hänkin on joutunut sinne. Siitä alkaa Joeyn seikkailu, joka yltää New Yorkin pahamaineisilta kaduilta ja teräskanjoneista Montanan jylhiin vuoristomaisemiin.